Olen pienestä asti rakastanut kirjoja ja kirjastoja. En tosin ollut romaanien ystävä paria poikkeusta lukuun ottamatta. En ymmärtänyt mitä hienoa oli esim. Eddingsin teoksissa ja en halunnut lukea saagoja. Fantasiahylly veti silti puoleensa ja joskus lainasin romaanin.
Romaanien sijaan rakastin tietokirjallisuutta. Tuolloin kutsuin lukemiani kirjoja tietokirjoiksi. Sittemmin niille tuli nimeksi self help. (Jos joku tietää sanayhdistelmälle suomenkielisen nimen niin saa kertoa.) Luin tosin muutakin kuten käsityökirjoja, maskeerauskirjoja, historiakirjoja, käytöskirjallisuutta jne mutta self help -kirjallisuus oli iso osa lukemistoani.
Nykyään self help on edelleen lukulistallani. Toivon tosin olevani nykyään kriittisempi lukija ja jotkut kirjat tuntuvatkin suorastaan naivilta. Self helpin yleisempiä aiheita ovat tietenkin itsensä parantaminen joltain osin. Milloin halutaan tulla tehokkaammiksi, milloin onnellisemmiksi, milloin voimaantua (anteeksi trendisana), milloin oppia uusia asioita itsestään tai oppia meditoimaan.
Self help antaa minulle ideoita ja ajatuksia. En usko minkään kirjan muuttavan elämääni mutta uskon kirjojen voivan antaa parhaimmillaan jotain uutta. Jos ei muuta niin hyvän lukuhetken teen parissa. Ja jos kirja on huono niin sen voi jättää kesken. Edelleenkin lainaan kirjani kirjastosta jotenka huonon kirjan kohdalla en menetä paljoa.
Luen self help -kirjallisuutta koska haluan muuttaa itseäni. Ja siitä ajattelin myös kirjoittaa. Ajatuksia ja oivalluksia mm. tavaroiden hamstraamisesta ja vähentämisestä, ajanhallinasta ja viivyttelystä, motivaatiosta ja opiskelusta, meditaatiosta, itsensä kehittämisestä, sosiaalisista taidoista, verkostoitumisesta ja työnhakutaidoista.
Sekalainen salaatti mutta tuo kaikki minua kiinnostaa.
